
Telkkarista tulee paljonkin varsin katsomiskelpoisia ruokaohjelmia, mutta loppujen lopuksi hyvin harvoin teemme ruokaohjelmissa valmistettuja ruokia.
Joskus vuosia sitten satuin katsomaan ohjelman, jossa
kokki Tyler matkaili ympäri USAta ja valmisti fishcakeja, eräänlaisia kalapihvejä, jotka näyttivät niin herkullisilta, että etsin oitis reseptin netistä, mutta en koskaan saanut aikaiseksi kokeiltua reseptiä. Nyt aivan hiljattain, olisikohan ollut silloin kun makasin flunssan kourissa sohvalla, näin saman ohjelman, saman jakson uudelleen. Olisikohan tämä ollut jokin merkki, että minun kannattaisi tehdä fishcakeja? En nimittäin ole seurannut kyseistä sarjaa ollenkaan, joten on mielenkiintoinen sattuma, että satun näkemään juuri saman jakson kahdesti.
Nykyisiä lemppareita ovat Nelosen
Sokkokokki sekä Livin
Halv åtta hos mig eli Arvostele mun illallinen. Sokkokokissa on hauska seurata julkkisten sähellystä keittiössä, mutta koen myös lievää myötähäpeää kun vieras on sekoittanut kukkakaalin ja parsakaalin ja saanut sen vuoksi aikaiseksi erikoisen vihreää ruokaa. Toisaalta myös epäilen, että kulissien takana tiettyjä vieraita on vaivihkaa ohjattu toimimaan väärin, että ohjelmaan saadaan jotain mielenkiintoa. Halv åtta hos mig taas on parasta lauantaiaamuna, jolloin koko viikon neljä jaksoa näytetään peräkkäin. Ohjelmaa katsoessa voi hyvin juoda aamukahvia ja lueskella aamun lehteä.
Kaiken tämän selostuksen jälkeen on aivan täysin loogista, että tämänkertainen ohje on poimittu
Nigellan ohjelmasta. Paikallisen Prisman pakastekaapista löytyi ihania oikeasti isoja katkarapuja. Niiden jälkeen ei paljon tee mieli palata enää takaisin surullisiin vetisiin Rainbow-merkkisiin…
Pieniä chilejä myydään usein pakkauksissa, jossa chilejä on useammankin ruoan tarpeiksi. Ne eivät kuitenkaan (ainakaan meillä) säily hyvänä jääkaapissa. Ne voi kuitenkin pakastaa, ja itse asiassa niitä onkin helppo hienontaa kun ne ovat vielä hieman kohmeisia.
Itse inhoan tuoretta korianteria, sen maku tuo jotenkin mieleen astianpesuaineen. N taas pitää siitä kovastikin ja sanoi, että se sopi soppaan hyvin. Kaikkea korianteria N ei kuitenkaan saanut syötyä keiton kanssa ja kovin onnettomasti N:n ollessa poissa muutaman päivän minä täysin unohdin kastella korianteria niin että se kuivui ja heitti henkensä.
Tom yam -keittoöljyä
200 g herkkusieniä, viipaloituna
1½ l kanalientä
4 kaffirlimetin lehteä, murskattuna
n. 1 rkl
sitruunaruohotahnaan. 1 rkl
tom yam –tahnaa1 limen mehu
4 rkl
kalakastiketta3 pientä chiliä
2-3 tl (ruskeaa) sokeria
500 g pakastettuja kuorittuja isoja katkarapuja
1 tavallinen tai 2 rimpulaa purjosipulia, ohueksi pilkottuna
tuoretta korianteria
Kuumenna öljy kattilassa ja paista sieniä niin että ne saavat kauniin pinnan. Ota pois kattilasta.
Kuumenna kanaliemi kattilassa ja lisää siihen kaffirlimetinlehdet, sitruunaruohotahna, tom yam –tahna, limemehu, kalakastike ja sokeri. Anna kiehua muutama minuutti. Lisää sitten herkkusienet, katkaravut ja purjo ja kiehauta. Katkaravut sitkistyvät, jos niitä keittää liian kauan.
Mausta korianterilla, jos tykkäät siitä.