Suklaabahe

Ruokaohjeiden luominenhan on paljolti lainailua toisilta ja eri ohjeiden yhdistelyä. Kahviloissa ja ravintoloissa kannattaa maistella analyyttisesti (jos vaan malttaa) ja sitten vaan tehdä samaa kotona. Tätähän on Ooppaheija-keittiössä harrastettu ennenkin.
No, tällä kertaa lainailen ideaa suklaa-banaanikakusta, jota söin kesällä Hyve&Pahe-kahvilassa, siitä kakun nimikin. Tosin, kuten kahvilan sivuilla mainostetaan, kakuissa käytetään tummaa suklaata, joka tunnetusti on terveellistä kuin mikä! Kakkupohjaan ja kuorrutukseen taas hain ideoita Hellapoliisin blogista, jossa muuten on valtavasti aivan ihanan näköisiä kakkuja, taidan vierailla sivuilla toistekin. Hellapoliisilta sain mm. idean kokeilla muscovadosokeria, josta en suoraan sanottuna ollut koskaan kuullutkaan. Pitäisi varmaan joskus tutustua paremmin kaupan sokerihyllyyn, siellähän näytti olevan vaikka mitä muutakin kuin sitä valkoista hienoa sokeria.
Kakun nimestä vielä, paheen b tulee basilikasta, jonka lehdillä kakku koristeltiin. Basilika muuten maistuu varsin mainiolta suklaakuorrutteen kanssa, kannattaa kokeilla!

Lisäys 20.9. Tarkkaavainen Ooppaheijan lukija huomautti, että ohjeeni oli hieman puutteellinen, olin nimittäin unohtanut ohjeesta jauhot! Kiitos vielä huomiosta. Joo-o, kyllä niitä tarvitaan että kakku pysyy kasassa. Nyt ohje on päivitetty ja toivottavasti sitä ei enää tarvitse korjailla!



Suklaabahe
200 g leivinmargariinia
2 dl sokeria
3 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
½ dl tummaa kaakaojauhetta
1 dl maitoa

1 pussi suklaamoussejauhetta
1 dl maitoa (tai mitä nyt mousseen vaaditaan)

appelsiinimehua
2 banaania

1 dl vispikermaa
½ dl muscovadosokeria
3 rkl tomusokeria
3 rkl tummaa kaakaojauhetta

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää kananmunat yksitellen, sekoita hyvin. Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää taikinaan. Sekoita mukaan vielä maito. Paista 175°C noin 50 min.

Valmista suklaamousse pakkauksen ohjeen mukaan. Anna tekeytyä jääkaapissa ainakin puoli tuntia.

Kun kakku on jäähtynyt, leikkaa se kahtia. Kostuta alapuoli appelsiinimehulla. Mössää banaanit ja levitä kakkulevyn päälle. Levitä banaanimössön päälle suklaamousse. Nosta toinen kakkulevy päälle. Jos haluat, ylemmänkin kakkulevyn voi kostuttaa. Siirrä kakku jääkaappiin vetäytymään.
Sekoita suklaakuorrutuksen ainekset pienessä kattilassa. Kiehauta ja anna porista pienellä lämmöllä sekoittaen viitisen minuuttia. Kuorruta kakku nopeasti, kuorrute jähmettyy nopeasti, kun kattila otetaan pois levyltä.

Kakku kannattaa tehdä jääkaappiin vetäytymään etukäteen. Kakku maistui nimittäin itse asiassa paremmalta seuraavana päivänä.

Saunaruokaa

Jo kotona (siis hemma hos mamma och pappa) opin, että saunan jälkeen syödään salaattia tai suolaista piirakkaa. Joskus myös pizzaa. Vielä harvemmin, joskus hulluina 90-luvun vuosina kun meksikolainen ruoka oli juuri rantautunut Suomeenkin saakka, tacoja jauhelihakastikkeen kanssa. (Vieläkö joku muuten syö tacoja? Niitähän on kamalan vaikea syödä sotkematta joka paikkaa!)
Viikonloppuna lämmitimme saunan kotona ensimmäistä kertaa sitten kesäkuun alun – sillä kukapa nyt tällaisena hellekesänä kerrostalossa saunoo, niinpä niin. Edellisen saunomiskerran päätteeksi söimme salaattia, joten nyt oli kai sitten suolaisen piirakan vuoro.
Piirasta maistellessa tuli mieleen, että pohjaankin olisi voinut lisätä juustoraastetta, pitänee kokeilla seuraavalla kerralla. Jos timjami ei kuulu maustehyllyn vakiovarustukseen (mitä, eikö kaikilla olekaan yhtä paljon mausteita kuin meillä?!?), basilika varmaan toimii hyvin.
Kovin kuvauksellinen tämä piirakka ei ollut, mutta maku kai onkin ulkonäköä oleellisempaa, eikös?

Tomaatti-vuohenjuustopiiras

150 g leivinmargariinia
2 kananmunaa
3¾ dl vehnäjauhoja
½ tl suolaa
½ tl leivinjauhetta

5 luumutomaattia, halkaistuna
3 valkosipulinkynttä, pieneksi pilkottuna
1-2 rkl oliiviöljyä
mustapippuria
kuivattua timjamia
100 g vuohenjuustoa
3 kananmunaa
½ dl maitoa
n. 1½ dl juustoraastetta

Pehmennä rasva. Sekoita joukkoon muna. Lisää kuivat aineet ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Muotoile taikina palloksi ja pistä muovin alla jääkaappiin noin puoleksi tunniksi.

Laita tomaatinpuolikkaat paistinpannulle halkaisupinta ylöspäin. Kaada päälle oliiviöljy (kääntele niin, että öljyä valuu myös tomaattien alle etteivät ne kärähdä) ja ripottele päälle mustapippuria. Paista muutama minuutti niin että tomaatit kypsyvät, mutta eivät hajoa. Ota tomaatit pois pannulta, paista pilkottuja valkosipulinkynsiä samassa öljyssä.

Painele taikina piirakkavuokaan. Asettele pohjan päälle tomaatin puolikkaat. Levittele päälle tasaisesti valkosipulinkynnet, murennettu vuohenjuusto, timjami sekä munamaito. Ripottele päälle juustoraastetta. Paista 175°C vähän pidempään kuin saunominen kestää, ehkä 45 min. Piiras on valmis kun munamaito on hyytynyt ja pinta saanut kullanruskean värin.

Ruokatrendejä - trendiruokia?

Ooppaheija-keittiössäkin eletään ruokatrendien mukaan. Muutama vuosi sitten intialainen ruoka oli ehdottomasti ”in”, myös thaimaalaista kokattiin paljon. Pikkuhiljaa currytahnat, chilit ja masalat jäivät vähän taka-alalle ja pinnalle nousi eurooppalainen, erityisesti espanjalainen ruoka. Tähän ehkä saattoi vaikuttaa myös eräs toukokuinen Madridin-matka… Tuli sellainen olo, että ei sitä ruoan omaa makua tarvitse peittää mausteilla, vaan pyrittiin mahdollisimman ”puhtaisiin” makuihin, mausteiksi riitti monesti suola, pippuri ja paprikajauhe.

Espanjalaisen keittiön ongelma tietysti on näille kokeille (ja syöjille) se, ettei siellä juuri tunneta kasvisruokaa. Kalasta ja muista merenelävistä tehty ruoka yleensä on melko ongelmatonta, mutta kanaruokakaan ei ole pelkkää kanaa. Espanjalaisille kinkku ja pekoni eivät nimittäin ole lihaa vaan mausteita, joita sitten laitetaan ruokaan kuin ruokaan. Itse kokkaillessa kinkut ja pekonit voi toki jättää kaupan hyllyyn. Intia taas on kasvissyöjän paratiisi, sillä huomattava osa intialaisista itsestäänkin on täysin kasvissyöjiä.

Tällä hetkellä ei vallalla ole mitään suuntausta, joka menisi mennen tullen muiden ohi. Tämänhän on voinut todeta lukemalla tätäkin blogia kesän aikana. Tai ehkä se suuntaus on ollut kovin raaka-ainelähtökohtainen. Suunnittelu on siis aloitettu kysymyksellä kana, kala vai kasvis? Niin tälläkin kertaa. Nyt on taas kanaa syöty riittävästi, joten teki mieli kasvisruokaa. Ja siihenhän intialainen keittiö on loistava valinta.



Herne-ricottacurry
400 g ricottaa

öljyä
1 tl juustokuminaa eli jeeraa
½ tl kardemumman siemeniä
4 pientä sipulia, pieneksi pilkottuna
4 tl sambal oelek –chilikastiketta
3 cm pala inkivääriä, raastettuna
370 g valkosipulilla maustettua tomaattimurskaa
½ dl maustamatonta jogurttia
2 tl maissijauhoa
4 rkl kylmää vettä
1 prk (70 g) tomaattipyrettä
2 tl sokeria
suolaa
garam masalaa
chilijauhetta
200 g pakastettuja herneitä

Pilko ricotta kuutioiksi. Paista kuutioita uunissa 150° C n. 15 min tai kunnes kuutioiden reunat ruskistuvat (mutta eivät pala!).
Kuumenna öljy isossa pannussa. Lisää jeera ja kardemumma. Paista hetki. Lisää sipulit, chilikastike ja inkivääri. Kuullota sipulit.
Kaada tomaattimurska pannulle. Keitä muutama minuutti niin että seos saostuu. Lisää jogurtti ja kiehauta.
Sekoita suurus maissijauhoista ja kylmästä vedestä. Lisää pannuun. Sekoita joukkoon vielä tomaattipyre, sokeri, suola, garam masala ja chilijauhe. (Ricottakuutioita kannattaa muuten maistaa ennen suolan lisäämistä ruokaan. Ainakin se ricotta, jota meillä oli, oli melko suolaista, joten suolaa ei olisi välttämättä tarvinnut lisätä lainkaan.) Anna porista hiljalleen pari minuuttia.
Lisää lopuksi herneet ja ricottakuutiot.
Tarjoa riisin kanssa. Intialaisin vaihtoehto on basmatiriisi, mutta muutkin kelpuutetaan.

Kikhernepihvit

Viime viikolla alkaneet työt ovat pitäneet tämän kotikokin varsin kiireisenä. Ruoanlaitto on keskittynyt hyvin yksinkertaisiin aineksiin ja nopeisiin ruokiin. Mikäpä voisikaan olla helpompaa kuin keittää riisiä, paistaa pannulla broilerpihvejä ja kaveriksi keittää Blå Bandin pussista kastiketta?! Tähänhän tietysti voisi vastata, että lämmittää mikrossa vaikkapa lihapullia ja perunamuusia, jotka ainakin mainoksen mukaan ovat äidin kokkaamia, mutta niistä meillä on pyritty pysymään erossa.
Vähän pitää kyllä välillä pystyä panostamaan ja niinpä Ooppaheija-keittiö ryhtyi harrastamaan kokeellista ruoanlaittoa – varsin maittavin tuloksin. Aivan omasta päästä tämä resepti ei syntynyt, vähän piti hakea idea-apuja muualta. Muutamia vuosia sitten, kun televisiossa Hanna Partanen vielä päivitteli ihmisten jääkaappien sisältöjä ja pisti ruokavalioita uuteen uskoon, Olet mitä syöt –ohjelman nettisivuilta löytyi varsin toimiva kikhernemurekkeen ohje. Ohjetta en koskaan tallentanut tai kopioinut mihinkään ja nyt sivut olivatkin kadonneet maikkarin sivuilta tyystin. Toinen innoittaja oli Hesarin Nyt-liitteen ruokasivu, jossa esiteltiin joidenkin suomalaisten muusikoiden lempireseptejä. Pojat siinä sitten väsäsivät kasvishampurilaisia, joiden pihvit tehtiin kikherneistä. Sekin ohje sitten jo hävisi ennen kuin sitä ehti kokeilla, joten oli kehitettävä oma ohje ja arvioitava mittasuhteet. Näillä määrillä sain aikaan koossa pysyviä ja makoisia, vähän erilaisia kasvispihvejä.

Kikhernepihvit
3 kananmunaa
½-¾ dl korppujauhoja
2 rlk currytahnaa
5 dl kikherneitä (joko säilöttyjä tai liotettuja ja keitettyjä)
öljyä paistamiseen

Sekoita kulhossa keskenään kananmunat, korppujauhot ja currytahna. Anna turvota jonkin aikaa. Survo kikherneet karkeaksi silpuksi esim. sauvasekoittimella. Sekoita munaseokseen. Lisää tarvittaessa korppujauhoja, niin että seoksen koostumus on sopiva. Muotoile käsin taikinasta pihvejä. Paista öljyssä pannulla kullanruskeaksi.
Tarjoa mangochutneyn ja esim. pienten rieskojen kanssa.

Ihan tavallinen lasagne

Lasagne voi olla paljon muutakin kuin vain sitä tomaattikastiketta, juustokastiketta ja lasagnelevyjä kerroksittain. Tällä kertaa lasagne kyllä on juuri tuota edellä kuvattua, sitä ihan tavallista, mutta niin hyvää.
Lasagnen tekeminen on ehkä hieman työlästä ja vie aikaa, mutta varsinkin juuri uunista otettu lasagne on niin vastustamattoman hyvää, että syömistä on mahdotonta lopettaa ajoissa. Tämän lisäksi lasagne lukeutuu – ainakin tässä keittiössä – niihin ruokalajeihin, joita on mahdotonta tehdä pientä tai edes sopivan kokoista annosta. Onneksi sitä voi pakastaa ja ottaa sitten vaikka töihin evääksi.



Tomaattikastike
2 rkl oliiviöljyä
2 sipulia, pieneksi pilkottuna
400 g broilerin jauhelihaa
½ punainen paprika, pieneksi pilkottuna
4 pientä porkkanaa, raastettuna
mustapippuria
370 g yrteillä maustettua tomaattimurskaa
500 g tomaattimurskaa
2 dl vettä
2 rkl balsamico-viinietikkaa
suolaa
1 prk (70 g) tomaattipyrettä
basilikaa

Kuumenna öljy reilun kokoisessa kattilassa. Kuullota sipulit. Lisää jauheliha ja ruskista. Sekoita joukkoon paprika ja porkkanaraaste. Mausta mustapippurilla. Lisää kattilaan tomaaattimurskat, huuhdo purkit vedellä ja kaada huuhteluvesi kattilaan. Mausta balsamicolla ja suolalla. Lisää tomaattipyre. Anna kiehua hiljalleen ainakin parikymmentä minuuttia. Mitä kauemmin on aikaa keittää kastiketta, sen parempi siitä tulee. Mausta lopuksi basilikalla.

Juustokastike
50 g margariinia
¾ dl vehnäjauhoja
8 dl maitoa
n. 150 g juustoraastetta
suolaa
viherpippuria

Sulata rasva kattilassa. Sekoita rasvan sekaan jauhot. Lisää maito kolmessa erässä. Pidä levy pienellä teholla ja sekoita jatkuvasti. Anna kiehahtaa. Ota pois kuumalta levyltä ja sekoita juustoraaste kastikkeeseen. Mausta.

Muut tarpeet
n. 12 lasagnelevyä
juustoraastetta

Kokoa lasagne tarpeeksi isoon uunivuokaan: tomaattikastiketta, lasagnelevyjä, tomaattikastiketta, juustokastiketta, lasagnelevyjä, tomaattikastiketta, lasagnelevyjä, juustokastiketta. Tai jotenkin silleen, mutta säästä juustokastike päällimmäiseksi. Ripottele päälle vielä juustoraastetta (joo joo, juusto tekee hyvää luustolle!). Paista uunin alaosassa 175° C n. 45 minuuttia.

Muista tehdä hyvä salaatti lasagnen kaveriksi ettei käy liian raskaaksi!


Huh, taas söin liikaa… Muistakaa, että olen varoittanut!

Skonssit

Ooppaheija jatkaa raportointiaan brittiläisen keittiön herkuilla. Vuorossa ovat skonssit, jotka kuuluvat yhteen kello viiden teen kanssa kuin pulla kahvin kanssa. Netissä ilmeisesti liikkuu varsin harhaanjohtavia skonssireseptejä, joilla kyllä saa aikaiseksi ihan hyvää kahvileipää, mutta koostumukseltaan aivan liian keksimäisiä kökkäreitä. Siispä päätin ottaa avuksi kaikkitietävän uusiseelantilaisen joka kodin keittokirjani. Ohje osoittautui varsin päteväksi pienin muutoksin, joskin siinä olisi voitu kertoa, miten paksuksi taikina kaulitaan ja minkä kokoisia kakkuja siitä leikataan. Ohjeen mukaan skonsseja olisi nimittäin pitänyt syntyä 12, minä sain aikaiseksi 25! Taikinalevyn olisi siis voinut jättää vähän paksummaksi. Leivinjauhetta todella tulee runsaasti ja se saa maistuakin valmiissa skonsseissa, se kuuluu asiaan.
Jos makeanhimo iskee, taikinaan voi lisätä ½-1 dl sokeria. Monesti skonssit kylläkin halkaistaan ja puolikkaiden päälle laitetaan hilloa, joten taikinan sokeroiminen ei ole välttämätöntä. Skonsseja syödään usein myös suolaisina. Taikinaan voi laittaa esimerkiksi juustoraastetta tai sitten paistetut skonssit voi päällystää margariinilla ja juustoviipaleella. Tyyli on vapaa ja variaatioita on useita, kuten Joy of Baking-sivulta voi todeta!

Rusinaskonssit
7 dl vehnäjauhoja
6 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
50 g leivinmargariinia
1½ dl rusinoita
3 dl maitoa
maitoa voiteluun

Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja suola. Nypi joukkoon margariini. Lisää rusinat. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Kauli tai painele ainakin sentin paksuiseksi levyksi. Ota lasilla tai muotilla taikinasta pyöreitä paloja. Voitele maidolla juuri ennen paistamista. Paista 200-225° kunnes skonssit ovat saaneet sopivasti väriä, n. 10 min.