Hedelmäinen broileripastasalaatti

Olin sitä mieltä, että jääkaapissa ei ole mitään eikä sen vuoksi saa ruokaa, kun ei jaksa kauppaankaan lähteä. No, harkitsinpa asiaa uudestaan. Löytyi seuraavia:
- noin yksi viikonloppuna paistettu ja paloiksi nypitty broilerin koipireisi
- puoli pussia pastaa
- yksi purkki ruokajogurttia
- sekä runsaasti sellaisia peruselintarvikkeita kuten tomaatteja ja dijon-sinappia, joita ei lasketa kun mietitään onko jääkaapissa mitään syötävää
No, siispä kaikki sekaisin ja voilà, siinäpä hyvä ja ruokaisa salaatti!
Dijon-sinappi on muuten oikein hyvää juurikin esimerkiksi salaatinkastikkeissa, grillimakkaran päälle se voisi olla vähän turhan tujua…



Hedelmäinen broileripastasalaatti
n. 200 g pastaa (esim. penneä)

½ dl oliiviöljyä
2 rkl balsamicoviinietikkaa
3 rkl appelsiinimehua
2 tl hunajaa
1½ tl dijon-sinappia
1 valkosipulinkynsi, hienonnettuna
mustapippuria

Keitä pasta.
Sekoita kastikkeen ainekset keskenään. Valuta pastat ja sekoita salaattikulhossa kastikkeen kanssa. Laita jääkaappiin maustumaan. Mitä pidempään maustuu, sen paremmin maut tarttuvat.

1 prk Bulgarian ruokajogurttia
1 tl currya
1 tl dijon-sinappia
1 rkl säilykemandariinien lientä
sitruunapippuria
suolaa

Sekoita jogurttikastike maustumaan.

uunissa paistettua broileria
2 tomaattia
pala kurkkua
½ ruukkua salaattia
1 tlk säilykemandariineja
1 omena

Pilko ja sekoita salaattiainekset kulhossa pastan kanssa. Jogurttikastikkeen voi sekoittaa joukkoon tai tarjota erikseen.

Suklaakakku mallia kivivyöry

Sitä saa mitä tilaa. Kysyin, millaisen kakun N haluaa ja sain vastaukseksi ”sellaisen, jossa on suklaata”. Saamansa piti. Tässä kakussa suklaata kyllä riittää, mutta ällömakeaa siitä ei kuitenkaan tullut. Ehkä siis saattoi olla hyvä idea soveltaa ohjeita hieman ja laittaa taikinaan ”vain” 4 dl sokeria reilun 6 sijasta…

Aivan tiukkaan yksimielisyyteen en päässyt kakun kanssa. Päällimmäinen kerros halusi välttämättä murentua reunoilta isoina kökkäreinä, siitä johtuu tämä kivivyörymäinen ulkonäkö. Myöskään kuorrutteen tekeminen ei näemmä ole minulla aivan täysin hallinnassa, mikä myös johtaa hieman epämääräiseen ulkonäköön. Mutta onneksi kumpikaan näistä tekijöistä ei vaikuta makuun, joka oli … no, hyvin suklainen.



Suklaa-suklaa-suklaakakku
250 g leivinmargariinia
250 g taloussuklaata
1¾ dl kuumaa vettä
4½ dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
1 dl tummaa kaakaojauhetta
½ tl ruokasoodaa
4 dl sokeria
4 kananmunaa
2 rkl öljyä
1¼ dl piimää

Sulata margariini ja suklaa kattilassa tai mikrossa. Lisää kuuma vesi ja sekoita tasaiseksi.
Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe, kaakaojauhe, sooda ja sokeri. Tee seokseen kuoppa. Sekoita munat, öljy ja piimä ja sekoita kuivien aineiden kanssa sekaisin. Lisää rasva-suklaa-seos ja sekoita
Paista 175°C noin tunti. Jäähdytä ja leikkaa kahteen osaan.

Kostuta kakku appelsiinimehulla. Levitä päälle sitruunatahnaa (lemon curd) sekä suklaatäytettä:

2 dl vispikermaa
200 g vaniljatuorejuustoa (Sunnuntai)
130 g taloussuklaata
Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon vaniljatuorejuusto. Sulata suklaa mikrossa tai kattilassa. Lisää vaahdon joukkoon ja sekoita tasaiseksi.

Kuorruta suklaakuorrutuksella:

1 dl vispikermaa
150 g taloussuklaata
1-2 rkl (ruskeaa) sokeria

Kiehauta kerma kattilassa. Lisää paloiteltu suklaa, sulata, sekoita tasaiseksi ja makeuta sokerilla. Levitä kakun päälle ja laita jääkaappiin jähmettymään.

Kutsu vieraita kakulle!

Vappupaukut

Jos joku luuli, että uusivuosi on se ajankohta vuodesta, jolloin paukutellaan ja räjäytellään, hän on ollut aivan väärässä. Tänä vuonna nimittäin lanseerasimme aivan uuden vappupaukun. (Tässä vaiheessa on mainittava, että en itse toiminut sillilounasvastaavana vaan omana vastuualueenani olivat yksinomaan vappumunkit.) Kaikessa rauhassa paistelin munkkeja hellan ääressä, kun jostain kuului ihmeellinen pamaus. Ihmettelimme ääntä, mutta emme kiinnittäneet siihen enempää huomiota, kun syyllistä ei näkynyt missään. Hetken päästä kuului uusi samanlainen, ehkä hieman voimakkaampi pamaus. Silloin rupesimme toden teolla ihmettelemään mitä oli tekeillä. Mieleeni juolahti, että ehkä pelti olisi lämmön vuoksi laajentuessaan pamahtanut, sitähän sattuu joskus. Katsoin siis uuniin ja löysin syyn pamauksiin. Uunissa olleista uuniperunoista kaksi oli kerännyt hieman liikaa painetta kuoren alle (vaikka kuoriin oli haarukalla pistelty reikiä) ja räjähtänyt. Räjähdys olikin oikein perusteellinen! Kuori oli haljennut siististi kahtia ja kaikki perunan kypsä malto oli levinnyt pitkin peltiä hiutaleina. Varsin mielenkiintoinen näky.


Munkit sen sijaan paistuivat aivan tavalliseen tapaan. Olen jo vuosikausia paistanut reikämunkkien lisäksi myös munkin reikiä. Pyörittelen pullataikinasta (katso ohje jauhopussin kyljestä, sokeria voi laittaa taikinaan noin puolet ohjeessa olevasta määrästä, kardemummaa ei välttämättä tarvita) pullia, jotka painan kämmenellä lättänäksi pöytää vasten. Sitten käytän metallista pullonkorkkia ikään kuin muottina, jolla otan pullan keskeltä pyöreän palan pois. Munkit ja munkinreiät paistetaan friteerausöljyssä, muista pitää kattilan kansi ulottuvilla öljypalon varalta! Paistetut munkit valutetaan talouspaperin päällä ja sitten kieritellään sokerissa.
Yleensä munkinreiät syödään loppuun ensimmäisenä!