Ja vielä kerran omenapiirakka

Ihan näin alkajaisiksi: ihan melkein jännittää, saako tätä postausta ikinä blogiin saakka, vai keskeytyykö sekin homma, niin kuin nykyään lähes joka homma… No niin, sormet näppäimistölle juoksemaan!

Tänä vuonna oli ilmeisesti taas sellainen omenasyksy. Tässäkin läheisellä omakotitaloalueella (jossa viime aikoina olen kävellyt melkoisen monta kertaa) oli monien talojen portin pielessä laatikko tai kori, jossa oli omenia ja kehotus ottaa niitä. Paras palvelu oli erään valkoisen tiilitalon portilla, jossa oli jopa solmittu muovipusseja korin ripaan, että oli jotain missä omppuja kuljettaa kotiin. Ihan hillotarpeiksi sieltä en kuitenkaan viitsinyt ruveta kantamaan. Sitten sattuma astui peliin. Alakerran vanhalla pariskunnalla on mökillään omenapuita, jotka nekin olivat tuottaneet enemmän satoa kuin oli käyttöä. Sitten oli meilläkin kaksi muovikassillista omenoita, joille piti keksiä jotain jatkojalostusta. Tuli monta hillopurkkia, pieniä kuutioita sokeroimatonta omenasosetta sekä muutama omenapiirakka. Kaikki omenapiirakat olen tehnyt samalla ohjeella, kun en ole viitsinyt etsiä muutakaan. Tämä ohje taas valikoitui, kun ostin vahingossa tuotetta, jota en tiennyt olevan olemassakaan. Kaupasta piti ostaa mannaryynejä vispipuuroa varten, mutta kärryyn olikin eksynyt pussi kauramannaa. Pussin kyljestä löysin marjapiirakan ohjeen, jota vähän muuntelin. Ja on muuten helppo!

Kauramannaomenapiirakka

2 dl kauramannaa

1 dl vehnäjauhoja

1 dl sokeria

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

100 g sulatettua margariinia

1 muna

1 dl maitoa

n. 3 omenaa

75 g sulatettua margariinia

¾ dl ruskeaa sokeria

n. 1½ dl kauramannaa

Sekoita taikinan kuivat aineet keskenään. Lisää margariini, muna ja maito ja sekoita tasaiseksi. Lusikoi piirakkavuokaan. Lado päälle omenaviipaleet. Sekoita rasva, sokeri ja kauramanna keskenään ja tiputtele omenoiden päälle. Paista 200° noin puoli tuntia. (En taaskaan katsonut kelloa, mutta onneksi muistin mennä tökkimään höyryttymässä olevia päärynöitä ja samalla huomasin, että on aika ottaa piirakka pois uunista…)

Selvisin! Sain tehtyä omenapiirakan, blogattua ja kuvattua kerralla!

Suklaakakku allergikoillekin

Vapun aikoihin täällä etelässä alkoivat koivut ja nurmikot vihertää. On siis kevät. Omalla kohdallani kevääseen näyttää kuuluvan se, että unohdan, kuinka vaalea ihoni on sekä sen, että lämpimällä ja aurinkoisella säällä ei joka kohtaa tule aina peitettyä vaatteilla. Tulos: punakka alue ihossa v-aukkoisen paitani kaula-aukon kohdalla. Äh, jospa olisin viisaampi seuraavalla kerralla.

Punoittavan ihon lisäksi kevät näyttää tarkoittavan juhlia, joita vaatekauppojen mainoksetkin huutavat. Meidänkin kalenterissa on jo huomattavan monelle viikonlopulle kevään ja kesän ajaksi merkitty juhlia eikä päällekkäisyyksiltäkään ole vältytty. Kummallista, miten nämäkin kasaantuvat, viime kesänä emme olleet yksissäkään häissä, valmistujaisissa tai syntymäpäivillä. Tänä vuonna olisi tarjolla kaikkia. Onneksi kaikkia ei tarvitse järjestää itse! Tässä kuitenkin vinkki teille, jotka etsitte kakkuohjeita juhliin. Ohje on siitä mainio, että se on laktoositon, helposti jopa maidoton, sekä munaton. Siis sopiva vegaanillekin. Kuka vieläkin väittää, että herkullista ruoka ei ole mahdollista tehdä ilman eläinkunnan tuotteita?? Gluteenittomiin jauhoihin en ole perehtynyt, mutta niillä varmaan saisi keliaakikolle sopivan kakun. Suklaa-allergikkoja en tosin voi auttaa, pahoittelen. Lainasin ohjeen täältä ja vähän muuntelin sitä itselle sopivammaksi.

Pelkästä kakkupohjasta muuten tulee jo aika mehevä, menisi varmaan sellaisenaan kuivakakkunakin, ilman täytteitä ja kuorrutteita ja krumeluureja.

Suklaakakku allergikoillekin

5¼ dl vehnäjauhoja

3 dl sokeria

4 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

5½ rkl tummaa kaakaojauhetta

200 g margariinia

2 prk vauvan omenasosetta

2 dl vissyä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaakaojauhe lienee syytä siivilöidä, jos haluaa välttyä paakuilta.

Sulata margariini. Lisää rasva, sose ja vissy kuiviin aineisiin ja sekoita huolellisesti. Itse en edes viitsinyt kaivaa sähkövatkainta vaan sain taikinan sekoitettua riittävän hyvin lusikallakin.

Paista 175°C n. 45 min.

1 limen mehu

vettä

sokeria

kirsikkahilloa

150 g tummaa suklaata (Brunbergillä on laktoosittomia suklaalevyjä)

1 prk (3,3 dl) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (ainakin Valiolla on laktoositonta, ilmeisesti myös täysin kasviperäistä vaniljakastiketta on olemassa)

Jäähdytä kakku ja leikkaa se puoliksi. Purista limen mehu, laimenna sitä jonkin verran vedellä ja makeuta sokerilla. Lämmitin mehua hieman mikrossa, että sain sokerin sulamaan nesteeseen paremmin. Kostuta kakku mehulla ja levitä päälle kerros hilloa. Nosta toinen kerros päälle ja kostuta.

Sulata suklaa ja kaada kulhoon vaniljakastikkeen kanssa ja vatkaa kuohkeaksi vaahdoksi. Näillä määrillä kuorrutusta tulee vähän reilusti, mutta siihen voi vaikka dipata hedelmiä tai marjoja.

Koristele halutessasi hedelmillä, marjoilla tai muilla kakunkoristeilla.

Indonesialainen ateria

Ei, en ole kuopannut tätä blogia enkä myöskään ole ollut ruoatta viimeisiä muutamia kuukausia. Toki on myönnettävä, että syksyyn ja talveen mahtui kausia, jolloin elin enimmäkseen kaupan karjalanpiirakoilla, vispipuurolla, jogurtilla ja keitetyllä pastalla sekä muulla suht mauttomalla ja hajuttomalla. Mutta ”paremmatkaan” tehdyt  ruoat vain eivät ole päätyneet tänne asti. Muutaman kerran olen päässyt sille asteelle, että olen ottanut annoksista kuvia ja jopa siirtänyt kuvat koneelle, mutta sen pidemmälle projektissa en ole päässyt. Tätäkin kirjoitusta olen työstänyt mielessäni jo parisen viikkoa.

No niin. Tämänkertainen ”setti” kuulostaa paljon monimutkaisemmalta kuin onkaan, mutta ei hätää. Eniten huolissaan kannattaa olla siitä, osaako laittaa chiliä sopivasti ja muistaako olla hieromatta silmiään chilin käsittelyn jälkeen.

Satay-kastiketta tuli todella reilusti, ohjeen voisi puolittaa ja silti kastike riittäisi. Itse käytin jämäkastiketta mm. toasteihin juuston kanssa.

Ananaksenosto-opas:

Tuoretta ananasta on varsin vaikea ostaa, sillä ne ovat kaupassa yleensä sekä raakoja (mistä kyllä selviää kypsyttämällä sitä kotona) että homeisia (en suosittele). Yleensä hometta on ananasten pohjassa. Kypsä ananas on päältäkin päin keltainen, se siis vaalenee kypsyessään. Monesti mainoksissa ja muissa kuvissa Suomessa on kuvattuna melko ruskeita tai vihertäviä ananaksia. Eivät ole kypsiä. Toinen kypsän ananaksen merkki on se, että se tuoksuu. Kuulin myös juuri, että kypsyyttä voi testata nyppäämällä irti yhden ananaksen lehdistä, mieluiten jonkin aivan keskimmäisistä. Jos lehti lähtee irti helposti, ananas on kypsä. Tätä en ole itse testannut, joten en voi taata vinkin paikkansapitävyyttä.

Siispä, indonesialainen ateria à la S&N:

• kanasatayvartaat
• perunasambal eli indonesialainen perunasalaatti
• kurkku-ananassalaatti

Kanasatayvartaat

Puisia vartaita kannattaa liottaa vedessä ennen grillausta, etteivät ne kärähdä!

500 g broilerin fileepihvejä tms.

Marinadi:

1 rkl hunajaa

½  dl soijakastiketta

2 tl seesamiöljyä

1 tl jauhettua korianteria

1 tl jauhettua kurkumaa

½ tl chilijauhetta

Satay-kastike:

1 rkl öljyä

1 pieni sipuli hienonnettuna

1 ¼ dl maapähkinävoita

2 rkl soijakastiketta

1 dl kookoskermaa

3-4 rkl makeaa chilikastiketta

vettä tarpeen mukaan

Sekoita marinadin ainekset keskenään. Leikkaa broilerit sopivankokoisiksi paloiksi ja pujottele vartaisiin. Kaada marinadi tasaisesti vartaiden päälle. Anna marinoitua muutaman tunnin ajan. Kypsennä grillissä. Vartaiden kypsyessä tee satay-kastike: kuullota sipulia öljyssä hetki, sitten lisää joukkoon muut kastikeainekset ja kuumenna sekoittaen kunnes kastike on tasaista. Lisää vettä tarpeen mukaan niin että kastike ei ole liian paksua.

Perunasambal

5-6 perunaa

1 nippu kevätsipulia

½ iso tai 1 pieni vihreä paprika

½-2  vihreää chiliä (maun mukaan, me taidettiin laittaa yksi pieni chili)

 2-3 rkl sitruunamehua

½ tl jauhettua kurkumaa

2 rkl öljyä

1 dl kookoskermaa

1-2 tl ruskeaa sokeria

suolaa

Keitä perunat ja leikkaa kuutoiksi. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa kun teet muita ruokia.